Epämukavuuden välttämiseksi tiettyjä yhdisteitä tulee välttää ripsiväriä valittaessa.
Synteettisiä polymeerejä käytetään usein ripsivärien koostumuksiin niiden kalvoa muodostavien ominaisuuksien vuoksi. Jotkut niistä, kuten polyvinyylipyrrolidoni (PVP), ovat kuitenkin epäiltyjä karsinogeenejä.
Bakteerien kasvun ja kolonisoinnin estämiseksi ripsiväreihin lisätään usein synteettisiä säilöntäaineita. Esimerkiksi voidaan löytää fenoksietanoli. Tämä yhdiste voi aiheuttaa ihoallergioita, neurologisia häiriöitä sekä vaikutuksia lisääntymiseen. Lisäksi Lääke- ja terveystuoteturvallisuusvirasto laskee tälle säilöntäaineelle sivuvaikutuksia, kuten kohtalaista tai vakavaa silmä-ärsytystä. Nämä tekijät huomioon ottaen on suositeltavaa olla valitsematta fenoksietanolia sisältävää ripsiväriä.
Lisäksi jotkin ripsivärit sisältävät parabeeneja, jotka tunnetaan hormonitoimintaa häiritseviksi aineiksi (= hormonaalista tasapainoa häiritseviä aineita). Vältä siksi valitsemasta ripsiväriä, jonka INCI-luettelossaan on Butylparaben tai Propylparaben.
BHA:ta (butyloitu hydroksianisoli) ja BHT:ta (butyloitu hydroksitolueeni) löytyy ripsiväreistä niiden antioksidanttisten ominaisuuksien vuoksi. Itse asiassa nämä aineet auttavat estämään hapettumista ja eltaantumista. Näiden kahden aineen epäillään kuitenkin olevan hormonitoimintaa häiritseviä aineita. Yksinkertaisesti sanottuna hormonitoimintaa häiritsevät aineet ovat molekyylejä, jotka kykenevät purkamaan hormonaalista järjestelmää. Lisäksi ARTAC (French Association for Anti-Cancer Therapeutic Research) luokittelee ne mahdollisesti syöpää aiheuttaviksi aineiksi. Lopuksi, näiden kahden molekyylin tiedetään myös olevan herkistäviä, joten ne ovat allergioiden lähde.
Silikoneita on joskus ripsiväreissä. Vaikka kaikilla silikoneilla ei ole haitallisia vaikutuksia terveyteen ja jotkut ovat täysin turvallisia käyttää, syklotetrasiloksaanin (D4) ja syklopentasiloksaanin (D5) epäillään olevan hormonitoimintaa häiritseviä aineita.
Jotkut ripsivärit sisältävät natriumlauryylisulfaattia (SLS), joka tunnetaan myös nimellä natriumlauryylisulfaatti (LSS) tai natriumdodekyylisulfaatti (SDS), joka toimii pinta-aktiivisena aineena. Tämä yhdiste kuitenkin vahingoittaa iho- ja silmäsolujen kalvojen proteiineja, mikä johtaa ärsytyksiin ja punotukseen. SLS on myös tunnistettu saastuttavaksi ympäristölle, eläimille, vesiympäristölle ja kasveille. REACH (Euroopan asetus kemiallisten aineiden turvallisen valmistuksen ja käytön takaamiseksi) luokittelee tämän aineen ympäristömyrkyksi.
